Eiiii, ei saa mennä aika näin nopeasti! Eihän tänne ehdi edes kuulumisia kirjoitella kun koko ajan on menossa jossakin. Eli takana jo 1/5 vaihtariajasta, saas nähdä siirtääkö tämä tyttö paluulentojen päivämäärää kuukaudella eteenpäin... Hyvin tehokkaasti on arkipäivät kuluneet läksyjen parissa ja jokapäiväisten asioiden hoitamisessa. Viikonloput täynnä ohjelmaa, joko meillä on ollut täällä vieraita jostain päin Meksikoa tai sitten me ollaan lähdetty jonnekin. Koitetaan nyt jotenkin taas päivittää kuulumiset. =)

Nyt ollaan siis päästy muuttamaan omaan asuntoon, vaikka mä vieläkin roikun yli puolet ajasta täällä toisten vaihtareiden kämpällä, koska me ei olla vielä saatu nettiyhteyttä sinne, ja muutenkin tämä on kuin toinen koti jo mulle. Pitää saada äkkiä pistettyä kuvia tänne niin näette millaisessa alihinnoitellussa luksusasunnossa täällä asustellaan. =) Meillä oli torstaina tupaantuliaiset koulukavereille ja muille keneen täällä nyt on jo ehtinyt tutustua. Juhlat pidettiin kattoterassilla, niin välttyy oman asunnon totaaliselta tuhoutumiselta.

Lähdettiin perjantaina suoraan koulusta Dinan, Jaanan ja meksikolaisvahvistuksen eli Capun kanssa Cordobaan, jossa Capun vanhemmat asuvat. Päästiin sinne yöksi ja tutustumaan hieman paikalliseen perhe-elämään. Illalla käytiin kuuntelemassa hieman livemuusiikkia sellaisella pienellä "klubilla" jos sitä nyt voi klubiksi kutsua. Kyllä jaksaa meidän vaalea olemus herättää huomiota joka paikassa mihin mennään, esiintyvän bändin laulaja nosti melkoisen haloon siitä, että nyt ollaan saatu suomalaisia taloon, tyttöjen pitää päästä tanssimaan kun kerta Meksikossa ollaan. Eli kielikurssien lisäksi ollaan kohta maestroja salsaamisessakin.

Lauantaiaamuna startattiin auto kohti Veracruzia, meitä tuli noutamaan Ernesto, Miguel ja Noel, eli Capun kaverit jotka olivat meillä kylässä muutama viikko takaperin. Kaupunki oli todella kaunis, mutta sää ei. Kova tuuli, ja oli kylmää ja sateista. Ei viitsitty hirveästi kierrellä kaupungilla, vähän katseltiin keskustaa ja maisemia, mutta sitten piti paeta sisätiloihin. Illalla lähdettiin ulos, täällä on ilmeisen tavallista että ravintoloissa ja yökerhoissa on livemusiikkia, erilaista kuin Suomessa mutta tykkään kovasti. Tunnelma ihan erilainen. Sunnuntaina käytiin aamupalalla sellaisessa paikassa kuin Café Parroquia, jossa kahvi tarjoillaan varsin erikoisella tavalla. Saat korkeaan lasiin vain espressokupillisen verran kahvia, ja sitten täytyy kilisyttää lasia lusikalla, niin tarjoilija tulee ja kaataa kannusta kuumaa maitoa temppuja tehden. Me kuultiin tästä etukäteen ja haluttiin siksi käydä testaamassa. =) Muuten ihan hieno temppu, mutta tarjoilijaa sai odotella hyvän tovin koska ravintola oli aivan täynnä ja kaikki hakkasivat kuppejaan kuin hullut, niin kahvi kerkesi hieman jäähtyä. Mutta siltä varalta jos joku meinaa joskus käydä Veracruzissa (äiti ja iskä) niin pistäkää paikan nimi mieleen ja käykää aamukahvilla.

Iltapäivällä lähdettiin ajamaan takaisin Cordobaan, Capun vanhemmat kestitsivät meitä ja olivat varsin kiinnostuneita oppimaan meidän kieltä. Halusivat, että tullaan takaisin vielä joskus sitten kun säät ovat hieman kauniimmat. =) Illalla ehdittiin hieman käydä katselemassa keskustassa maisemia, ja sitten istuskelemaan livemusiikki-baariin, jossa suomalaistytöt olivat yllättäen taas osa esitystä.

Tänään palattiin kotiin Cuernavacaan pidennetyn viikonlopun jälkeen (ihan luvallisesti, meillä oli tänään koulusta vapaata koska tällä viikolla vietetään kansallista juhlapäivää, El día de Constitución). Huomenna paluu kouluun, pehmeä lasku kylläkin, aamulla vain yksi tunti koulua. Tällä viikolla aloitetaan terveet elämäntavat, huomenna tiedossa treenaamista salilla ja spinningiä, ruuaksi kasvissosekeittoa. Meksikolaisruuat ovat aivan törkeän hyviä, mutta syystäkin (paljon lihaa ja rasvaa eikä lähes ollenkaan salaattia). Viikonlopun mässyttelyn jälkeen pitää hieman ryhdistäytyä.

Koti-ikävä ei ole vielä ehtinyt vaivata, koko ajan on niin paljon tekemistä ja näkemistä, ei ole oikein ehtinyt edes huomata ajan kulumista ja nyt on jo helmikuu, ai kamala. Eihän täältä malta tulla pois ollenkaan. Tuntuu että loppukevät on jo nyt buukattu täyteen kaikenlaista reissua ja tapahtumaa, mutta pitäisi päästä nauttimaan myös arjesta. Kotona taitaa kuitenkin odottaa kaikkea sellaista ja kaikkia sellaisia, joiden vuoksi tahtoo kotiin tulla. Tai tulkaa te tänne, täällä on paljon kivempaa! Vaikkei tulekaan aina lämmintä vettä tai vettä ollenkaan, ja vaikka välillä katkeaa sähköt eikä netti toimi, ja vaikka kaupan kassoilla joutuu tippaamaan apureita, jotka pakkaavat mun ostokset, ja pitää tipata taksikuskia siitä, että hän nostaa muovikassin takaluukkuun. Ja vaikka tässä kämpässä (ei se missä mä asun vakituisesti, vaan se, missä asun osa-aikaisesti) ollaan tavattu torakoita, skorpioni, hämähäkkejä ja viime viikolla myös rotta.. Mutta Suomessa ei voi matkustaa taksilla puolen tunnin matkaa muutamalla eurolla, syödä hienoa illallista kahdeksalla eurolla, käydä yöuinnilla omassa uima-altaassa ja ottaa oppituntien välissä aurinkoa kampuksen keskellä sijaisevassa trooppisessa puistossa. Suomessa ei myöskään siivoja siivoa taloa yhdeksää tuntia ja saa siitä palkkaa 10 euroa (hyvä meille, huono siivoojalle) eikä asuta kattoterassillisissa luksusasunnoissa alle 200 euron kuukausivuokralla. Siinä teille motivaatiota ostaa lentoliput tänne, nyt saa halvalla. :)

Ainiin, tärkeä talentti, mä olen oppinut räppäämään Spider-Pigin (Simpsoneista) ranskaksi.