Eiiii, ei saa mennä aika näin nopeasti! Eihän tänne ehdi edes kuulumisia kirjoitella kun koko ajan on menossa jossakin. Eli takana jo 1/5 vaihtariajasta, saas nähdä siirtääkö tämä tyttö paluulentojen päivämäärää kuukaudella eteenpäin... Hyvin tehokkaasti on arkipäivät kuluneet läksyjen parissa ja jokapäiväisten asioiden hoitamisessa. Viikonloput täynnä ohjelmaa, joko meillä on ollut täällä vieraita jostain päin Meksikoa tai sitten me ollaan lähdetty jonnekin. Koitetaan nyt jotenkin taas päivittää kuulumiset. =)

Nyt ollaan siis päästy muuttamaan omaan asuntoon, vaikka mä vieläkin roikun yli puolet ajasta täällä toisten vaihtareiden kämpällä, koska me ei olla vielä saatu nettiyhteyttä sinne, ja muutenkin tämä on kuin toinen koti jo mulle. Pitää saada äkkiä pistettyä kuvia tänne niin näette millaisessa alihinnoitellussa luksusasunnossa täällä asustellaan. =) Meillä oli torstaina tupaantuliaiset koulukavereille ja muille keneen täällä nyt on jo ehtinyt tutustua. Juhlat pidettiin kattoterassilla, niin välttyy oman asunnon totaaliselta tuhoutumiselta.

Lähdettiin perjantaina suoraan koulusta Dinan, Jaanan ja meksikolaisvahvistuksen eli Capun kanssa Cordobaan, jossa Capun vanhemmat asuvat. Päästiin sinne yöksi ja tutustumaan hieman paikalliseen perhe-elämään. Illalla käytiin kuuntelemassa hieman livemuusiikkia sellaisella pienellä "klubilla" jos sitä nyt voi klubiksi kutsua. Kyllä jaksaa meidän vaalea olemus herättää huomiota joka paikassa mihin mennään, esiintyvän bändin laulaja nosti melkoisen haloon siitä, että nyt ollaan saatu suomalaisia taloon, tyttöjen pitää päästä tanssimaan kun kerta Meksikossa ollaan. Eli kielikurssien lisäksi ollaan kohta maestroja salsaamisessakin.

Lauantaiaamuna startattiin auto kohti Veracruzia, meitä tuli noutamaan Ernesto, Miguel ja Noel, eli Capun kaverit jotka olivat meillä kylässä muutama viikko takaperin. Kaupunki oli todella kaunis, mutta sää ei. Kova tuuli, ja oli kylmää ja sateista. Ei viitsitty hirveästi kierrellä kaupungilla, vähän katseltiin keskustaa ja maisemia, mutta sitten piti paeta sisätiloihin. Illalla lähdettiin ulos, täällä on ilmeisen tavallista että ravintoloissa ja yökerhoissa on livemusiikkia, erilaista kuin Suomessa mutta tykkään kovasti. Tunnelma ihan erilainen. Sunnuntaina käytiin aamupalalla sellaisessa paikassa kuin Café Parroquia, jossa kahvi tarjoillaan varsin erikoisella tavalla. Saat korkeaan lasiin vain espressokupillisen verran kahvia, ja sitten täytyy kilisyttää lasia lusikalla, niin tarjoilija tulee ja kaataa kannusta kuumaa maitoa temppuja tehden. Me kuultiin tästä etukäteen ja haluttiin siksi käydä testaamassa. =) Muuten ihan hieno temppu, mutta tarjoilijaa sai odotella hyvän tovin koska ravintola oli aivan täynnä ja kaikki hakkasivat kuppejaan kuin hullut, niin kahvi kerkesi hieman jäähtyä. Mutta siltä varalta jos joku meinaa joskus käydä Veracruzissa (äiti ja iskä) niin pistäkää paikan nimi mieleen ja käykää aamukahvilla.

Iltapäivällä lähdettiin ajamaan takaisin Cordobaan, Capun vanhemmat kestitsivät meitä ja olivat varsin kiinnostuneita oppimaan meidän kieltä. Halusivat, että tullaan takaisin vielä joskus sitten kun säät ovat hieman kauniimmat. =) Illalla ehdittiin hieman käydä katselemassa keskustassa maisemia, ja sitten istuskelemaan livemusiikki-baariin, jossa suomalaistytöt olivat yllättäen taas osa esitystä.

Tänään palattiin kotiin Cuernavacaan pidennetyn viikonlopun jälkeen (ihan luvallisesti, meillä oli tänään koulusta vapaata koska tällä viikolla vietetään kansallista juhlapäivää, El día de Constitución). Huomenna paluu kouluun, pehmeä lasku kylläkin, aamulla vain yksi tunti koulua. Tällä viikolla aloitetaan terveet elämäntavat, huomenna tiedossa treenaamista salilla ja spinningiä, ruuaksi kasvissosekeittoa. Meksikolaisruuat ovat aivan törkeän hyviä, mutta syystäkin (paljon lihaa ja rasvaa eikä lähes ollenkaan salaattia). Viikonlopun mässyttelyn jälkeen pitää hieman ryhdistäytyä.

Koti-ikävä ei ole vielä ehtinyt vaivata, koko ajan on niin paljon tekemistä ja näkemistä, ei ole oikein ehtinyt edes huomata ajan kulumista ja nyt on jo helmikuu, ai kamala. Eihän täältä malta tulla pois ollenkaan. Tuntuu että loppukevät on jo nyt buukattu täyteen kaikenlaista reissua ja tapahtumaa, mutta pitäisi päästä nauttimaan myös arjesta. Kotona taitaa kuitenkin odottaa kaikkea sellaista ja kaikkia sellaisia, joiden vuoksi tahtoo kotiin tulla. Tai tulkaa te tänne, täällä on paljon kivempaa! Vaikkei tulekaan aina lämmintä vettä tai vettä ollenkaan, ja vaikka välillä katkeaa sähköt eikä netti toimi, ja vaikka kaupan kassoilla joutuu tippaamaan apureita, jotka pakkaavat mun ostokset, ja pitää tipata taksikuskia siitä, että hän nostaa muovikassin takaluukkuun. Ja vaikka tässä kämpässä (ei se missä mä asun vakituisesti, vaan se, missä asun osa-aikaisesti) ollaan tavattu torakoita, skorpioni, hämähäkkejä ja viime viikolla myös rotta.. Mutta Suomessa ei voi matkustaa taksilla puolen tunnin matkaa muutamalla eurolla, syödä hienoa illallista kahdeksalla eurolla, käydä yöuinnilla omassa uima-altaassa ja ottaa oppituntien välissä aurinkoa kampuksen keskellä sijaisevassa trooppisessa puistossa. Suomessa ei myöskään siivoja siivoa taloa yhdeksää tuntia ja saa siitä palkkaa 10 euroa (hyvä meille, huono siivoojalle) eikä asuta kattoterassillisissa luksusasunnoissa alle 200 euron kuukausivuokralla. Siinä teille motivaatiota ostaa lentoliput tänne, nyt saa halvalla. :)

Ainiin, tärkeä talentti, mä olen oppinut räppäämään Spider-Pigin (Simpsoneista) ranskaksi.

 

 

Perjantai-iltapäivää viettämässä terassilla, uuni lämpiämässä pizzaa varten, ja odotellaan että naamaan tulis lisää pisamia. Jatketaan nyt siitä mihin viime kerralla lopetettiin. Eli lauantaina vietettiin leppoista kotipäivää kämppisten kanssa ja suunnitelmissa oli katsoa illalla pari elokuvaa mitkä oltiin ostettu. Kylään tuli kourallinen poikia, Louisan eli yhden asukin kavereita. Kun kerrottiin leffasuunnitelmista niin yksi niistä totesi, että no mennään meille katsomaan elokuvaa, meillä on leffateatteri. Selvä sitten! Jos ootte ikinä katsonut MTV Cribsiä niin voitte kuvitella millainen talo niillä oli. Ja oma leffateatteri! Mekaaniset nojatuolit oli niin mukavia että osa nukahti leffan aikana. =)

Saatiin puhelu kiinteistönvälitysagentilta joka oli löytänyt meille ehkä sopivan asunnon. Lähdettiin porukalla katsomaan sitä ja VAU! Ei voi muuta sanoa. Se ei ole mikään omakotitalo vaan siinä on tavallaan samassa talossa kolme asuntoa, joista 1. ja 3. kerroksen asunnot ovat meille, eli muutan yhdessä viiden muun vaihto-oppilaan kanssa. Kaksi ranskalaista tyttöä, Benédicte ja Emmanuela, kaksi ranskalaista poikaa, Tanguy ja Geròme, ja yksi suomalaistyttö Maria ovat siis mun tulevat kämppikset. Jakaudutaan asuntoihin luultavasti niin, että mä asun poikien kanssa, koska ranskalaistytöt haluavat pysyä yhdessä ja jos mä menisin niiden kanssa, niin talossa olisi kaksi Emmaa. Päädyttiin sitten tähän ratkaisuun. Me asutaan 1. kerroksessa. Ja lisää itse asunnosta. =) Talon omistaja ja rakennuttaja on sisustusarkkitehti ja kämppä valmistui reilu viikko sitten, me oltiin ensimmäiset ketkä kävi katsomassa sitä. Eli kaikki uutta ja toimivaa. Pihalla uima-allas ja iso patio, asunnoissa isot terassit ja kolme isoa makkaria ja kolme kylpyhuonetta, yhdessä niistä on myös poreamme. Paljon säilytystilaa ja kokovartalopeilit, mä saan asunnon walk in closetin!! :)

Talon paras juttu löytyy luultavasti katolta. Oma kattoterassi johon mahtuu ehkä 150 ihmistä, jos tiivistetään niin sit vielä enemmän. Illalla tosi upean näköistä kun koko piha ja talo on valaistu, katolta näkee koko kaupungin ja vähän ylikin. Aivan mahtavaa =) Mun osuus vuokrasta on jotain 185 euroa mikä on aika naurettava hinta, jos mietitään että maksan mun hikisestä yksiöstä Järvenpäässä 452e/kk. Taidan jäädä tänne. Kaverit, jos haluutte tulla kylään niin meiltä löytyy kyllä tilaa. =) Ainiin, siistein juttu meinas unohtua. Talon seinää pitkin aina kattoterassilta patiolle asti valuu vesiputous, joka illalla valaistuna vaihtaa väriä jatkuvasti. Että semmoista. Kirjoitettiin vuokrasopimukset seuraavana päivänä. Ensi viikolla pitäisi päästä muuttamaan.

Maanantaina karu paluu arkeen. Nyt alkoi oppitunnit. Aamulla heti ensimmäisenä klo 8.30 Advanced Spanish 1 ounouuuuu. No mutta opettaja on tosi kiva. Tämän aineen tunteja on neljä kertaa viikossa eli tulee olemaan varsin intensiivistä opiskelua. Ja ryhmässä on kuusi opiskelijaa eli saa melkeinpä henkilökohtaista opetusta. Sitten pikku hyppytunti, jonka jälkeen jatkettiin Negocios en el mercado global -kurssilla, eli liiketoiminta kansainvälisillä markkinoilla. Opettaja jenkki, opetus englanniksi. Vaikutti ihan kivalta. Heti putkeen Sintaxix de Español eli jotain espanjan kielioppia. Taas tosi pieni ryhmä, meitä on 3 suomalaista ja 4 jenkkiä, eli taas luulis oppivan jotain. Hyppärin jälkeen Sistemas de control administrativo, ollaan ainoot vaihto-oppilaat kurssilla, opettaja puhuu espanjaa tositosi nopeesti ja epäselvästi, jos opetus olisi englanniksi niin siitä selviäisi mut nyt ehkä joudutaan jättämään kurssi pois lukujärjestyksestä. Tiistaisin koulua 8.30-10, ja tosiaan Español Avanzado kurssi edelleen. Kun koulupäivä oli ohi lähdettiin shoppailemaan, 6 tuntia vierähti nopeasti ja kun palattiin takaisin talolle, portailla odotti kiva yllätys: mun rinkka!!!! OUJEE! Kahden viikon odottelun jälkeen oli ihan kiva saada omat tavarat. =)

Meillä on keskiviikot vapaata koulusta. Hihii! Koko päivä meni kyllä koulutöitä tehdessä, eli ei tää ihan pelkkää lomailua ole. Eikä edes paistanut oikein aurinko niin että oltais voitu istua ulkona ja samalla saada vähän aurinkoa. Illalla lähdettiin isolla porukalla elokuviin kattomaan Sherlock Holmes. Liput ovat täällä törkeän halpoja, maksoi 42 pesoa eli noin 2 euroa. Leffasnäksinä nachoja juustokastikkeella, salsalla, sipulilla ja tomaatilla. Hyvää! Mutta ei ehkä niin terveellistä. Ei se mitään.

Torstaina koulua ja ruokaostoksia. Koululla se leffateatteripoika, Ricardo, kutsui meidät illanviettoon niiden talolle. Ei tarvinnut kahdesti miettiä vastausta. :D Alkuilta vierähti kokatessa ja koulutöitä tehdessä, sitten saatiin vieraita. Talon meksikolaisen vahvistuksen eli Capun neljä kaveria tuli viikonlopuksi kylään meille. Istuttiin terassilla juomassa kaljaa ja syötiin nachoja ja quacamolea, pojat soitti kitaraa ja laulettiin, tällaista opiskelijaelämän pitäis ollakin. Lähdettiin joskus puol 11 sitten sinne Ricardon talolle, luultiin että siellä on ihan isot bileet, mutta ei niitä ollut kun vaan 4 poikaa siellä. No meidän ryhmä rämä pisti bileet pystyyn ja tunnelman kattoon. :) Otettiin alkuun ihan varovasti, kun tiedettiin että seuraavana aamuna on koulua taas 8.30, mut sit kello olikin yhtäkkiä jo puol 4 ja pöytä täynnä tyhjiä pulloja ja shottilaseja. Kömmittiin kotiin ja pistettiin kello soimaan aamuseiskalta, vakaa aikomus siis herätä aamulla reippaana kouluun. Mä heräsin kuitenkin aamulla siihen, kun Capu ilmoitti että te tytöt ette oo menossa kouluun, hän oli perunut meidän taksikyydin, ja katoin että oho kello olikin jo melkein 8 eli ehkä on parempi jäädä kotio.

Ja taivaalla oli sellainen harvinaisuus ku aurinko! Mentiin aamupäivällä hieman pihalle köllöttämään. Illalla on tulossa porukkaa meille viettämään fiestaa eli pitäis tässä ruveta hieman pistämään paikkoja kuntoon. Nyt tuoksuu siltä että pizza on valmis eli hasta pronto!

AINIIN AINIIN!!! Eilen musta tuli täti! Sisko Jenni sai terveen pienen poikavauvan eilen myöhään iltapäivällä. Nyt odotellaan että saan kuvia nähtäväksi! Onnittelut koko perheelle!

Jaahas, on ollut näköjään jotain miellekäämpää tekemistä kuin blogin kirjoittelu. =) Tässä tulevat siis päivitetyt kuulumiset. Maanantaina pyörin päivän yksin kaupungilla katselemassa ja kummastelemassa, illalla tulivat Dina ja Jaana, suomalaistoverit ketkä ovat tulossa mun kanssa samaan kouluun. Ja ovat samassa koulussa myös siellä Suomen päässä. Käytiin ulkona syömässä ja tekemässä hieman sotasuunnitelmaa tulevien päivien varalle. Tytöt eivät saaneet huonetta samasta hostellista kuin minä, mutta mä vaihdoinkin sitten niiden hostelliin kun oli huoneessa yksi sänky vapaana. Tiistaiaamuna lähdettiin koululle, vaihtareita pamahti pihaan bussilastillinen, noin 50 tyyppiä. Kierreltiin kampuksella, homehduttiin visaluennolla ja panikoitiin kielitasotestissä. Mutta tähtioppilas kun olen niin meni sekin suht nappiin... Tico tico.

Keskiviikkona päästiin muuttamaan pois hostellista. Dina ja Jaana pääsivät asustelemaan tällaiseen luksuskartanoon kuuden muun vaihtarin kanssa ja mä saan punkata täällä siihen asti kunnes löydän vakituisen asunnon, haku on päällä viiden muun vaihtarin kanssa. Talossa neliöitä varmaan 700, löytyy baari, biljardihuone, uima-allas, grillikatos, jacuzzi, iso terassi, kuusi makuuhuonetta. Mä olen väliaikaisesti nukkunut talon master bedroomissa, jossa on kuntosali, työhuone, jacuzzi ja kaksi king size kokoista sänkyä sekä iso vessa ja kylpy-/pukuhuone. Eli voisi mennä huonomminkin. =)

Keskiviikkoiltana tehtiin yhdessä iso kulho quacamolea ja dippailtiin nachoja, sekä maisteltiin tietenkin hieman tequilaa meksikon tyyliin. Ihania ihmisiä täällä. Valvottiin myöhään yöhön terassilla istuskellen ja musiikkia kuunnellen. Kouluviikon sisältö on ollut vaan lomakkeiden täyttämistä ja kulttuurishokista paasaamista, eli siltä suunnalta ei raportoitavaa. Maanantaina alkaa oikea koulu ja sitten nähdään kuinka hyvin se meikäläiselle maistuu. Eilisiltana kutsuttiin muita vaihtareita tänne talolle illanviettoon. Suurin osa vaihtareista aivan tosi kivoja ja hauskoja, tulee varmasti mukava lukukausi! Puolenyön jälkeen lähdettiin Krisha-baariin, jossa treffattiiin vielä kymmenkunta muuta vaihtaria ja pari tutoria. Täällä baarit ei tosiaan mene kiinni kolmelta tai neljältä, vaan lähempänä aamukahdeksaa, tultiin joskus viiden tai kuuden aikaan kotio valmistamaan vielä yöpalaksi munakasta ja sit pehkuihin.

Tänään jatkuu kämpän metsästäminen, yksi tulevista kämppäkavereista on jo käynyt katsomassa muutamaa, katsotaan mitä hän sitten ilmoittaa. Innolla odotan. =) Ja juu, rinkasta EI vieläkään mitään tietoa, kai ne siellä Baronalla on pistänyt mun laukut tahallaan väärään koneeseen. Lufthansaan on otettu yhteyttä eikä sieltä löytynyt mun rinkkaa. Eli vika finnairissa. Jorkki, näytä niille!!

Eilen tosiaan käytiin pyörähtämässä eläintarhassa, jossa bongattiin mm. jättiläispanda, oranki, leijona ja ainakin sata eri apina- ja antilooppilajia. Unohtamatta tietenkään peniskilpikonnaa! Zoológicosta suunta jatkui Hard Rock Caféseen, jossa piti testata kanafajitas. Eipä ole vielä Zapatan fajitaksen voittanutta... Täyden mahan lisäksi mukaan tarttui myös muutama tuliainen.

Kuumeinen Laura jätettiin illalla hostellille nukkumaan ja me sukellettiin Jennan kanssa taas maailman suurimman metrojärjestelmän syövereihin. Suunnitelmana oli mennä elokuviin, oltiin jo valmiiksi katottu leffateatterin osoite ja kulkuohjeet, ja päätetty mennä kattomaan 2012. Mutta Meksikossa kun ollaan, niin ei voi tietenkään olettaa kaiken (tai minkään) menevän suunnitelmien mukaan. Päästiin kyllä parin vaihdon jälkeen oikealle metroasemalle, mutta taidettiin sittenkin lähteä just siihen suuntaan, mihin ei pitänyt, koska leffateatterin piti olla n. 5min kävelymatkan päässä metroasemasta, mutta vaikka tallustettiin puol tuntia niin ei se vaan tullut vastaan. Sen sijaan päädyttiin keskelle jotain syvintä slummia, josta kukaan ei oikein osannut neuvoa meitä oikeeseen suuntaan. Napattiin taksi (kupla!) joka vei meidät sitten leffateatterille, joka ei kuitenkaan ollut se mihin piti mennä. Jäätiin kuitenkin tyytyväisenä pois kyydistä, vain huomataksemme ettei siellä mennyt sitä leffaa. =) Päädyttiin sitten katsomaan Están todos bien elikkä Suomessa ilmeisesti nimellä It´s all fine. Leffateatteri oli varsinainen hifi-teatteri kallistuvine tuoleineen ja pyörivine mättötarjottimineen. Sen sijaan sellaista kätevää toimintoa, kuten paikannumeroita ei ollut, eli kaikki ryysivät sinne missä oli tilaa. Taksikyyti yöllä kotiin oli taas sitä luokkaa että hyvä kun hengissä selvisi...

Viimeistä aamua hostel Monedassa. Startattiin yhdentoista aikaan aamiaiselle, mukana Marco, johon hostellissa ollaan tutustuttu. Kotoisin alunperin Cuernavacasta eli osas mullekin neuvoa kaikenlaista. Sitten kaupungille pyörimään, piti löytää mulle puhelimen laturi, kartta ja vaihtovaatteita. Laturin etsintä ei ollutkaan kovin yksikertainen operaatio, kun ensinnäkään Meksikossa ei kauheasti ole Samsungin puhelimia ja toisekseen ei niitä latureita oikein missään myydä yksittään, eli olis pitänyt ostaa myös puhelin! Kovan hakemisen jälkeen se viimein löytyi, kun oli onneksi mukana joku kieltä sujuvasti puhuva ihminen joka sai selvitettyä aina kaiken tarvittavan. Tosin se laturi on feikki ja maksoi suunnilleen 5e joten en mee takuuseen kestääkö se vuorokautta pidempään.. =)

Zarasta shoppasin vaihtovaatteita vakuutusyhtiön piikkiin, tuntui ihan mukavalta. =D Tätä vois tehdä useamminkin! Mutta siis toisin sanoen rinkka ei ole vieläkään saapunut perille, saa nähdä tuleeko ollenkaan. Pidetään peukkuja. Ja pysytään reippaina. =) Sillä pääsee pitkälle!

Mulla ei ollut tälle illalle minkään näköistä yösijaa, mutta Marco varas mulle hostellihuoneen ja täällä sitä nyt sitten ollaan, Cuernavacassa eli uudessa kotikaupungissa! Oli aika jännä bussimatka, onneks matkaseura tuli varmistamaan että varmasti pääsen oikean bussin kyytiin. Hostelli sijaitsee vähän kauempana keskustasta, oikeastaan aika kuumottavalla alueella, mut kai tonne on nyt lähdettävä ostamaan jotain iltapalaa ja hammastahnaa. Huomenna kun aurinko nousee niin voi vähän turvallisemmin mielin lähteä tutkimaan kaupunkia. =) Mitä nyt bussin ja taksin ikkunasta ehti nähdä, niin aika mukavan näköistä on! Täytyy käydä heti tyhjentämässä kaupat kesähepeneistä, vakuutusyhtiön piikkiin tietenkin.. Nyt lähden tutkailemaan takapihaa ja uima-allasta ja kerään rohkeutta lähteä tonne kadun vilinään, loppuillan voi nauttia omasta huoneesta omalla vessalla ja telkkarilla. =) Me like it!!

 

Ma oon paattanyt etta mun matkatavarat saapuu tanaan. No yks hyva puoli niiden puuttumisesta ainakin loytyy; ei oo tarvinnut paljoo miettia mita pistaa paalle kun on vaan yhdet vaatteet! Onneks Mexico City on muutenkin jo niin saastunut, ettei mun hajua ehka enaa huomaa.

TuriBus eli turistibussikierros oli eilen aika hurja. Istuttiin tietenkin bussin 2. kerroksessa katolla - oli aika extremea kun piti koko ajan vaistella puiden oksia ja matalalla roikkuvia sahkolinjoja. :D Ei paasty illalla Hard Rock Caféseen kun se oli ilmeisesti uuden vuoden takia kiinni. Kaupunki oli ihan turvoksissa eilen, kaikilla toista vapaapaiva ja se ihmisvirta liikku ku mutiseva massa tuolla ympariinsa. Tassa alkaa jo itsekin tuntea itsensa paikalliseksi kun sompailee tuolla vakijoukossa. =) Ollaan me kylla viela varsinainen nahtavyys taalla kalpeen ihon kanssa, eilen meita tultiin pyytamaan valokuvaan. Pikkujulkkiksia, tahan ma oon tottunut kotonakin...

Tuli oikein tippa linssiin kun luin teijan kommentteja edelliseen blogimerkintaan. Ihana kuulla kuulumisia myos kotoa. Nyt lopettelen aamuteen taalla hostellin kattoterassilla ja startataan metrolla elaintarhaan. :) Illalla ajateltiin menna leffaan, toivottavasti siella pyorii myos muita kun dubattuja elokuvia. MOIDO!